Adoptiopäivä

Oli kesä 2011. Olin pienen pieni poikakissa, luovutusiässä. Sisarruksilla oli jo uusi koti ja minä olin vielä ilman uusia omistajia. Sitten siinä eräänä aurinkoisena kesäpäivänä mun kasvattaja-äiti laitto minut kassiin (ihanku Paris Hilton) ja lähti viemään mua vajaa kilometrin päähän uuteen kotiin.
Uusi äiskä ei ollu kissaihminen, mutta hän halusi tehä minusta työkissan. Oli tulossa myyrävuosi, joka neljäs vuosi myyrät on todellinen ongelma maaseudulla jos talossa ei ole tehokasta työkissaa. Minun oli siis tyydyttävä kohtalooni. Äiskä sisusti mulle koirankopista pihalle yksiön. Kissalle koirankoppi!!!! Joo joo, eipä vaikuttanu kovin valosalta mun tulevaisuus.

Ei se kuitenkaan niin paha äiskäpuoli ollukkaan, pääsin sisälle nukkumaan ekayönä koska olin vielä niin pieni. Yöllä kaipasin Milli-äitiä, sitä kissaäitiä. Unissani etin äiskän hiuksien seasta tissiä, olin ihan reppana! Äiskä silitti minua ja nukuttiin nenut vastakkain samalla tyynyllä. Aivan ihana äiskä, sehän rakastu minuun heti <3 Niin ja iskä on ollu aina kissaihminen<3 Taisin saaha maailman parhaat palvelijat!
(Ja nyt puolen toista vuojen jälkeen olen edelleen äiskän vieressä, samalla tyynyllä äiskän kans, nenut vastakkain!)

Sain nimeksi Wili-Wilmitähti-Villikissa, kutsumanimi on Wili. Niin joo, enhän mää kauvaa ehtiny olla Wili. Määhän oon TYTTÖ!!! Näin musta tuli sitten Wilma.

 Wilma