ihmiset puhuvat että kissa ei kiinny ihmiseen vaan paikkaan. minun
kohalla se ei pidä paikkaansa, minä olen nimittäin kiintyny äiskään ja
iskään. mää rakastan äiskää ja iskää. jos olen yksin kotona niin ei oo kivaa ei!
yks aamu äiskä ja iskä lähti reissuun, ne anto mulle kamalasti ruokaa
lähteissä, neljä ahventa, raakaa poroa, raksuja ja maitoa. mää söin
kaikki ennenku ne ehti mennä ovesta ulos. ne lupas tulla takasin
seuraavan päivän iltana.
naapurin ihmis-täti toi mulle lisää
ruokaa, raksuja ja maitoa.
eli kaks kokonaista päivää söin ja nukuin. suurimmaksi osaksi mää vain nukuin takan
päällä, iskä nimittäin lämmitti sen ennen ku ne lähti. välillä oli pakko ottaa itteä niskasta kiinni ja vähän urheilla! ja ku en päässy puihin kiikkumaan niin kävelin portaan kaiteilla. harjoittelin kaikkia uusia juttuja jotka sitten esitän äiskälle ja iskälle.
äiskä oli jättäny hiekkalaatikkoon liian vähän hiekkaa että en voinu kunnolla peittää kakkaa joten kakkasin matolle. valkoselle ryijymatolle! äiskän syy!
sitten ku äiskä tuli kottiin niin kakkasin uuvelleen matolle sillai että äiskä näki. toiselle valkoselle ryijymatolle! punnersin naama punasena ihan mielenosotuksena. toivottavasti äiskä ymmärsi että mun tunteilla ei saa leikkiä.
sitten hyökkäsin äiskän kimppuun ja hakkasin äiskää nyrkeillä- toistin saman kolme kertaa! äiskä huusi mulle se oli tosi vihanen!
menin yksin nukkumaan takan päälle. itkin!
puolen tunnin kuluttua menin äiskän viereen ja pyysin äiskältä anteeksi ja äiskä pyysi multa anteeksi. sitten me nukuttuun koko yö nenut vastakkain samalla tyynyllä, käsi kädessä.
äiskä ei jätä mua koskaan!
MJAUUU
Wilma