aamulla kun kertun ihmisäiskä tuo hänet meidän talon viereiselle pellolle niin minun on pakko päästä myös ulos.
jos iskä on kotona niin pääsen ulos hyvinkin pian kun aloitan vinkumisen.
jos iskä ei ole kotona niin ulos pääsy on tosi vaikeaa, äiskä nimittäin nukkuu niin sikeästi että ei kuule minun vinkumista, silloin minun on mentävä äiskän viereen ja tassulla silitän häntä nenästä, huulista ja poskista. sitten äiskä herää hyvällä mielellä ja päästää minut kertun luokse pellolle.
me ollaan kertun kanssa saman värisiä, mutta meidät kyllä erottaa kun kerttu on paljon isompi kun minä. jos mää kasvan yhtä isoksi ku kerttu niin sitten meitä ei kyllä erota toisistaan.
kerttu syö heinää, kerttu syö niinku hevonen. hei, kerrtuhan on hevonen! minäkin syön joskus heinää, puhdistan ruoholla suolistoa. sanotaan että kun kissa syö ruohoa niin se tietää vesisadetta mutta tuo taitaa olla taas niitä ihmisten höpötyksiä.
toivotaan vielä kovasti lämpöisiä syyspäiviä kertulle ja tietenki myös minulle ja sinulle.
RRRRakkudella
Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti