muutama päivä on ollu semmosta syksyn tuntua ilmassa, päivällä voi olla lämpöstä ja kesäistä mutta sitten ykskaks ilma muuttuu synkäksi. lehdet alkaa olla tippunu koivuista. lehdillä on kiva leikkiä, niitten perässä tulee juostua, kuvittelen että ne on saaliita.
monena iltana äiskä on mua huudellu kotiin puoli yhdestätoista yhteentoista, oon kuullu huhuilut mutten oo malttanu tulla sisälle. äiskä on sanonu että viimeistään yheltätoista pitää olla kotona ja naapurin empalla on sama kotiintuloaika. jos mua ei näy niin äiskä ja iskä menee nukkumaan ja mää jouvun nukkuun ulkona yön. yöllä on tosi synkkää ja märkää ja pelottavaa. vaikka vettä ei satais niin on kosteaa. onneks mulla on oma koppi mihin voi mennä turvaan.
eilen iskä kuuli yhentoista jälkeen ku ulvoin oven takana, iskä päästi mut sisälle. se sano että mää oon ihan ku uitettu KOIRA. äiskä kääri mut isoon froteepyyhkeeseen ja kuivas mut ja lämmitti. sitten mää laitoin nukkumaan äiskän jalkojen juureen ja pesin itteni.
mää oon tämmönen rauhaton sielu. tuijotan oven kahvaa ja ulvon surkealla äänellä niin kauan että pääsen ulos. ja sama tietenki ulkona ollessa, tuijotan oven kahvaa ja taas ulvon, haluan sittenki sisälle. äiskä sano että mulle ei voi laittaa omaa luukkua mistä pääsen sisään, ku toisin kaikki rotta- ja hiiriystävät sisälle, niin toisinki!
Wilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti